No niin, talvinen kärvistely on parhaimmillaan, koska kotoisat vedet ovat saaneet kiinteämmän peitteen ja vesille pääsee vain ajatuksissa. Veneen varusteet on säilötty ja odottelevat kevään saapumista. Viime kaudesta voi todeta, että tavoitteet on saavutettu vaikkakin muutama optio jäi toteutumatta. Kilpailemaankin päästiin, vaikkakin aika leikkimielisesti ja lähinnä itsensä voittamisen hengessä eli viaporin tuoppi tuli seilattua. Päästiin jopa hetkeksi tv:n valokeilaan ja hassun näköistä toimintaa se on, noin ruudusta katsottuna.

Kauden aikana veneen tuntemus kasvoi suurin harppauksin vaikka varovaisesti edettiin. Kryssiminen oli nautittavaa kunhan tuulta oli riittävästi ja trimmit löysivät edes kohtuullisen paikkansa. Kryssi vauhti oli ainakin F18 luokan veneisiin nähden ihan mukavan oloista eli venevauhtia löytyi. Manooverit ovat asia erikseen, sillä vauhdin löytyminen kesti lähes poikkeuksetta piinaavan kauan ja vendan jälkeen suuntakin oli kohtuullisen kadoksissa lähes aina. Oman analyysini mukaan en käännä venettä tarpeeksi pitkälle vendan lopussa ja siksi vauhti loppuu. No tästä on hyvä jatkaa ensikaudella ja aloittaa oikea harjoittelu noiden manööverien osalta. Alamäki toi mukanaan hätkähdyttävimmän elämykset, kuten arvata saattaa. Juju alkaa hiljalleen löytymään ja luottamuksen kasvaessa oikeiden liikkeiden määrä kasvaa. Vauhdit olivat jo tällä rajallisella osaamisen ja uskalluksen määrällä aivan poskettomia. Taakse pitää saada jalkalenkki gastille, jotta hän pysyy kyydissä nopeammissa ohjausliikkeissä. Itse arvioin, että seuraava harjoittelun aihe on vauhdin pitäminen ja alemmas pääseminen. VMG kun koostuu sekä nopeudesta että suunnasta.

Erityisen mieleen painuvia hetkiä kryssin osalta oli Kristianin kanssa huideltu pitkä kryssi Pihlajasaaren lansipuolelta ulos. Sparrauskaverina taisi olla Okon ja Timon F18, tuuli oli jossain 6-8m paikkeilla ja mereltä tuli oikein isoa ja korkeaa aaltoa. Homma oli oppimisen riemua, sillä balanssin löytyminen niissä olosuhteissa oli todella nautittavaa ja tornadon ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa. Aluksi vauhdin etsimistä, rohkeuden kasvaessa runko asettui riittävästi veden yläpuolelle ja tuntuma pinnakädessä alkoi olla mukava, Kristian löysi selvästi rytmin isonskuutin kanssa ja homma alkoi toimia. Tämän jälkeen aalto alkoi nousta korkeammalle kun pääsimme saarten vaikutuksen takaa esille. Taas tilanne muuttui, vauhti oli hyvä, mutta isommat aallot tekivät muutamat hidastustöyssyt etenemiseen eli pientä steppausta rungonreunalla. Erilaisia kokeiluja hetken aikaa peräsimillä, kunnes idea alkoi löytyä. Huomasin, että runkoa voi nostaa reilummin ylös ja käyttää hiukan enemmän pinnaa aaltojen mukailuun. Kun tahti ja oikeat liikkeet löytyivät, vene kulki ällistyttävän tasaisesti ja hyvää vauhtia. Runko oli reilusti ilmassa aaltojen pohjalla ja lähinnä vain kosketti aaltojen harjaa niiden kohdalla. Alempi runko ei paljoa hätkähtänyt aalloista vaan sujahteli niiden läpi ilman suurempaa hidastusta. Tässä vaiheessa minusta alkoi purkautua iloisia kiljahduksia oppimisen ilon ja silkan nautinnon johdosta. Aivan mahtavaa. Kiitos Kristianille ja valas veneen Okolle ja Timolle.

Lenssillä parhaiten muistoihin on jäänyt reippaankelin sudittelu herttoniemenrannan edessä. Runko noin puolimetriä ylhäällä, gasti takakulmassa ja vauhti huipussa. Vene surisee jännästi, peräsimissä on aivan uutta herkkyyttä, jonka vauhti on tuonut tullessaan. Vesi suihkuaa alemmasta rungosta ja tila loppuu hetkessä. Minulle täysin uusi kokemus vauhdista ja veneen käyttäytymisestä. Tunteet olivat uskomattomia ja sitä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Sitten tähän vähemmän lennokkaan puolen kimppuun.
Kalusto saatiin trimmattua kohtuulliseen kuntoon kauden edetessä ja tässä talvella uusien viritysten kehittely saa paljon aikaa. Puomi ja outhaul hässäkkä on suurin mietiskelyn aihe, mutta joitain ideoita siihen on jo syntynyt. Kuvien perusteella ison skuutti on vielä raskaammasta päästä eli 1:8 taljalla, mutta kesän aikana tuntui vielä ruuti käsissä riittävän. Muuttaminen 1:10 taljaksi olisi ehkä toteutettavissa, mutta voi jäädä muiden modauksien taakse prioriteetissa. Cunningham kiinitys mastoon jollain nopeammalla tavalla on vesille lähtöjen ja rantautumisien takia välttämätön. Ei vaan jaksa sitä nyhräämistä kamat päällä. Kyse on siis cunnarin loppupään kiinnityksestä, kaskadi-taljassa yläplokien kiinnitys purjeessa olevan plokin jälkeen alas lähelle mastonjalkaa. Heh, olipas helposti ymmärrettävä. No joka tapauksessa, siihenkin on muutama hyvä idea jo olemassa. X-määrä kuminauha virityksiä pitää tehdä, jotta jib skuutit saadaan etupalkin sisään ja cunningham voisi myös löytää uudet kodin sieltä, käytettynä gastin trapezin kautta. Mastonkääntäjä tulee myös saamaan hiukan parannusta elämäänsä, vaikkakin toteutus on minimalistinen eli siirrän vain lukon eripaikkaan. Etutrapezin kummari siirtyy myös etupalkin sisään jolloin vantin ja palkin välille jää paremmin tilaa gastin poistumiseksi kostean pinnan päälle. Etupalkkiin pitää saada pienet nupit joihin kölien kumpparit on helppo sujauttaa rantautumisen yhteydessä.

F18 rintamalla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja porukka on kesänjäljiltä aktivoitunut suuresti. Luokkaliitto on perustettu ja tapaamisia on järjestetty useampia. Niinhän sitä sanotaan että pitää takoa kun rauta on kuumaa. Juuri nyt näyttää että rantakatti touhussa on tosi hyvää nostetta. Ensikesälle on varmasti tiedossa mainiota toimintaa ja porukassa on oikeaa tekemisen meininkiä. Porukka on helposti lähestyttävää ja avuliasta, joten kaikki kattia asioista kiinnostuneet mukaan toimintaan.

Ensi kesää odotellessa ...   <-less

No niin, talvinen kärvistely on parhaimmillaan, koska kotoisat vedet ovat saaneet kiinteämmän peitteen ja vesille pääsee vain ajatuksissa. Veneen varusteet on säilötty ja odottelevat kevään saapumista. Viime kaudesta voi todeta, että tavoitteet on sa... more->

Suurin ja kaunein puuvenetapahtuma on jälleen suoritettu ja tällä kertaa veneenä Tornado. Kisapäivä alkoi odotettua selvästi heikommassa tuulessa, mutta kuitenkin ihan mukavassa sellaisessa. Rantatouhuihin kului yllättäen enemmän aikaa kuin olimme siihen varanneet, johtuen rantaromppeitten logistisista yksityiskohdista. Jälleen kerran rannastalähtö oli vaikeaa ja siinäkin tuhraantui muutama ratkaiseva minuutti.
Siis pienellä kiireellä Pyysaaresta kohti vasikkasaaren vieressä olevaa lähtölinjaa. Matkan puolessa välissä oli selvää, että emme ehdi ajoissa linjalle, vaan joudumme lähtemään muiden perään ehkä 5 minuuttia myöhässä. Vaipumatta epätoivoon, huitelimme samassa lähdössä lähteneitä veneitä vastaan, kohti lähtölinjaa, jossa teimme nopean käännöksen ja lähdimme jahtaamaan muita. Onneksi myöhästimme vain joitain minuutteja sillä seuraavaksi lähtövuorossa oli 6mr luokka, joten linjalla olisi voinut olla ahdasta.

Kilpailu pääsi siis alkamaan meidän osalta 3-5minuuttia myöhässä, mutta se ei haitannut menoa. Ensimmäisellä kääntömerkillä kruunuvuorenselällä olimme jo saavuttaneet muun porukan. Merkin jälkeen alkoi meille kohtuullisen haastava kryssi kohti valkosaarta. Haastetta löytyi lähinnä tuulen vaihteluiden ja muiden veneiden pujottelun osalta, koska nousukulmamme ei ollut lähelläkään 8mr veneiden tasoa. Jonossa ajavista kaseista yläpuolelta ohittaminen ei meinannut onnistua millään, joten päätin ajaa vain vauhtia ja pujotella kryssien läpi porukan useita kertoja. Ennen seuraavaa kääntömerkkiä Menopeli (trimaraani) oli jo näköetäisyydellä. F16 tuli nätisti samoja vauhteja ja keskenäiset sijoitukset vaihtelivat jatkuvasti.

Merkiltä käännyttiin kohti särkänsalmea ja verrattain ahtaassa rännissä ohittelimme muita veneitä sen minkä pystyi ja jahtasimme Menopeliä, pääsemättä kuitenkaan ohi. Menopeli valitsi selvästi linjan mahdollisimman ylhäältä ja alapuolelta ohittaminen leikkaavalla lenssillä ei vain onnistunut isojen purjeiden viedessä ilman. Särkän poijun jälkeen kurssi kohti pihlajasaaren pohjoisreunaa ja tiukkaa kryssiä. Menopelillä hiukan parempi nousukulma esti tehokkaasti meidän ohitus yritykset, tosin omissa kryssitaidoissa ei tainnut tuolla pätkällä olla kehumista. Tuuli vaihteli reippaasta kevyeen ja purjeiden latistettu olemus ei ehkä tuonut parasta vauhtia tuolle pätkälle. Sen verran kuitenkin kiirettä piti, että suurempiin säätöoperaatiohin ei tuntunut olevan aikaa. Pihlajasaaren ja jätkänsaaren välissä muutama venda ja Menopelin tuulenpuolelle hyvään asemaan. Pihlajasaaren länsireunaa mukaillen slööriä etelään ja kunnon ohittelu alkoi. Seuraavalla merkillä 8mr luokan kärkiveneet olivat jo lähestymässä peräedellä ja päätimme kokeilla genaakkeria heti merkillä. Napakka puuska kuitenkin osoitti, että genaakkerin määräämä suunta oli huomattavasti alemmas kuin kurssi johon piti päästä. Luotojen läheisyys lopetti hyvän kiihdytyksen ja genaakkeri laskettiin vähin äänin. Taas slööräten ohittelimme loput kasit ennen seuraavaa merkkiä. Hyvin kannassa pysytellyt F16 nosti genaakkerin ja totesi saman totuuden kuin mekin aikaisemmin.

Merkin jälkeen kurssi laski ja genaakkeri nousi välittömästi. Pienen haistelun jälkeen kurssia ylös ja runkoa ilmaan. Yllättäen tuuli olikin sen verran tasaisempaa, että leukkaus meni aika korkealle ja laskettelusta tuli todellista siksakkia niin kuin näillä vehkeillä tietenkin kuuluu. F16 kanssa tiukkaa vääntöä ja rungon nostelua. Pientä kinaa sopivasta kurssista gastin kanssa, mutta hyvällä tunteella saatiin varmasti huippuvauhteja ajoittain. Pari jiippiä meni vähän miten sattuu, mutta ei suurempia vaurioita. Lyhyt kryssi seuraavalta merkiltä särkänsalmeen ja F16 jätettin taakse riittävällä markinaalilla. Näin olimmekin saavuttaneet piikkipaikan koko porukasta ja loppu olikin sitten vain omaa ajoa. Suomenlinnan lauttarannassa genaakkerilla ajo lipsahti välillä kryssimiseksi kaikki purjeet ylhäällä kun tuuli heittelehti edestakaisin ja yritimme pitää vauhtia yllä tiukoilla leikkauksilla. Sieltä sopivalla kurssilla kohti lähtölinjan tuomarialusta ja hupsis. Huomasin olevani menossa genaakkerin kanssa hyvää vauhtia Ruotsinlaivan keulan eteen, sen ilmestyttyä saaren takaa täydellisellä ajoituksella. Nopeita ajatuksia ja kaksi vaihtoehtoa: joko kurssi ylös kryssille tai tarkalla leikkauksella toiselle puolelle väylää. Päädyimme jälkimmäiseen. Ajantaju katosi tässä kohtaa ja on vaikea hahmottaa kuinka kauan tilanne oli epäselvä. Vauhtimme oli selvästi riittävä ihan tyylikkääseen poistumiseen laivan alta, mutta mieleen kiipesi ajatus tuulen äkillisestä loppumisesta tai parhaimmillaan veneen kaatumisesta suoraan laivan reitille. Hetken aikaa pelkoa ja adrenaliiniä virtasi suonissani, keskittyessäni tarkkaan ajoon ja laivan keulabulpin aiheuttaman aallon lähestymiseen. Vauhti kuitenkin säilyi ja lopulta selvisi että tilaa jäi reilusti, joten ratkaisu oli täysin oikea. Jälkiviisaana voi todeta, että kurssin muuttaminen olisi todennäköisesti ollut huonompi ratkaisu ja kilpailun kannalta täysi fiasko. Vasikkasaaren reunasta vielä yksi leikkaus viimeiselle kääntömerkille ja hyvällä vauhdilla. Merkki ympäri ja tihrustamaan maalilinjan sijaintia. Vajaata kryssiä suoraan kohti linjaa ja tuomarialuksen oikeanpuoleista maalialuetta. Hetki ennen maaliin saapumista, haulikonpiipun kohoaminen varmisti kaiken meneen oikein ja linjalla komea pamaus voiton merkiksi. Jäimme vielä seuraamaan F16 veneen saapumista seuraavana maaliin ja jatkoimme kohti lauttasaarta ja HSK satamaa.

Suuret kiitokset kaikille osallistuneille !!!

Omalta osaltani haluan kiittää vielä erityisesti rantatiimiä, kiitos!

Isälleni eli Gastille, olipa upeaa purjehtia jälleen kanssasi.

Ja lopuksi vielä kiitos kaikille kannustusten ja rohkaisevien sanojen antajille. Ensimmäinen Viaporin Tuoppi Seetripuisella Tornadolla, ensimmäinen kilpailulähtö Tornadolla minun ohjastamana sekä hieno palkinto Will Power veneelle.   <-less

Suurin ja kaunein puuvenetapahtuma on jälleen suoritettu ja tällä kertaa veneenä Tornado. Kisapäivä alkoi odotettua selvästi heikommassa tuulessa, mutta kuitenkin ihan mukavassa sellaisessa. Rantatouhuihin kului yllättäen enemmän aikaa kuin olimme s... more->

Harjoittelu tai lähinnä tiimin yhteenhitsaaminen aloitettiin puolitoista viikkoa ennen viaporin tuoppiin osallistumista. Veneen sijaiskodiksi tuli Pyysaari, sillä kotisatamassa alkoi olla erittäin ahdasta isojen juniorikilpailuiden takia. HTPS:lle iso kiitos avusta sijoituspaikan suhteen. Viikko ennen tuoppia lauantaina yritys treeneihin menivät enemmän ja vähän vielä enemmän poskelleen. Tuloksena katkennut isonfalli, poikennut gunninghamin plokin kiinnitys ja itse asiassa aika painava olo. Sunnuntaiksi kuitenkin onnistuttiin hankkimaan uusi falli ja gunnarikin saatiin korjattua. Samalla tuli tehtyä teippauksia mastoon ja mitattua diamondin kulmat, jotka pitää vielä säätää. Korjausten jälkeen päästiin ulos. Keli oli tähän mennessä kovin missä Tornadolla ollaan oltu ja meno oli sen mukaista. Saimme purjeita latistettua riittävästi ja kryssillä menoon alkoi pikkuhiljaa tottua vaikka vauhti hirvitti ja kaikki tapahtui turhankin nopeasti. Kummatkin trapetsilla, toinen runko ilmassa huideltiin menemään niin että adrenaliini kohisi enemmän kuin vesi. Navigointiin helpotusta toi gastin suuri kokemus. Veneen käsittelyssä pieniä kiistelyitä esiintyi silloin tällöin, mutta niistä ei sen suurempaa numeroa tullut. Kulmat ja tieto siitä minne veneellä voi ajaa oli ajoittain ihan hukassa, mutta hengissä selvittiin. Pienen kierroksen jälkeen päästiin palailemaan gruunuvuoren selälle ja genaakkeri nousi kruunuvuorenselän länsilaidalla, vauhtia aivan poskettomasti! Vene tuntui yllättävänkin hallittavalta vaikka rungon surina voimistui vauhdin kiihtyessä. Aika varovaista ajoa, toinen runko matala lennossa, pienellä leikkauksella, tuulta ehkä 7-9ms. Kulosaaren ja Pyysaaren välikössä lähes plattista turvallisuus syistä ja genaakkeri alas. Lyhyt slööri ihan kulosaaren itäreunaan ja jiipin kautta hyvälle kurssille Herttoniemen rannansuuntaisesti. Genaakkeri ylös ja runko lentoon.... huuuuuuuh. Tässä vaiheessa kehooni syöpyi tunne tehojen addiktoivasta vaikutuksesta. Vapaa tila loppuu ennen kuin ehtii kissaa sanoa ja vauhti, jotain ihan käsittämätöntä. Jokainen solu tuntee kuinka voimia löytyy enemmän kuin pää kestää ja adrenaliinin määrä täyttää suonet täydellisesti. Tornadon luonne alkaa paljastua ja puheet äärimmäisestä suorituskyvystä saavat todellisen muodon. Aivan käsittämätön vene. Gasti ajelee genaakkeria trapetsilta takakulmasta, eikä sukeltamisen vaara, kohtuu pienessä aallokossa, tunnu läheiseltä, vaikka vedessä oleva runko ui aika syvällä. Vesi roiskuu ja vene surisee, kevyttä värinää ja tutinaa esiintyy erityisesti nopeampien pinna liikkeiden yhteydessä. Täytynee siis kiristää tramppa kunnolla :)

Hieno veto kaikenkaikkiaan ja usko kykyihin,sekä veneen että miehistön, kasvoi jälleen. Tätä on siis purjehdus Tornadolla, Will power.   <-less

Harjoittelu tai lähinnä tiimin yhteenhitsaaminen aloitettiin puolitoista viikkoa ennen viaporin tuoppiin osallistumista. Veneen sijaiskodiksi tuli Pyysaari, sillä kotisatamassa alkoi olla erittäin ahdasta isojen juniorikilpailuiden takia. HTPS:lle i... more->

Pitkän odotuksen ja alati kasvavan jännityksen jälkeen vene on vihdoin saapunut. Keskiviikkona 5.11.08 sain vahvistuksen Mann Lines:lta, että heidän laivansa saapuu torstaina ja vene on noudettavissa Turun satamasta klo 11:00 jälkeen. Torstai aamupäivä olikin sitten hermojen kiristelyä ja kaikki kiteytyi kännykän laturin mystiseen häviämiseen. Sitä etsiessä meinasi lopulta hermot mennä ja lähtö viivästyi yli tunnilla.

Ensimmäinen etappi oli Ouritsaari, Hietaniemen kärjessä. Siellä tehtiin traileria varten tyyppikilpi, johon meistettiin tarvittavat tiedot. Kilvestä tuli ihan itse tehdyn näköinen, mutta lopulta ihan hieno sekä täysin riittävä tarkoitukseensa. Sitten vain autolla Turkuun päin. Olin onneksi ehtinyt aamulla tulostamaan karttoja ja selvittämään ajoreitit valmiiksi. Matka sujui ihan mukavasti, vaikka minua jännittikin paljon. Seuraava etappi oli Turun tulli, josta hain siirtokilvet traileria varten. Sielläkin kaikki sujui lopulta mainiosti ja tullin vanhempi herrasmies auttoi ja naureskeli kun valotin projektin luonnetta. Kilpien saannin jälkeen suunnattiin pienen matkan päähän turun satamaan. Olin matkan aikana soittanut Mann Lines:lle ja ilmoittanut tulostani. He järjestivät minulle pääsyn satama-alueelle. Hyvien ohjeiden avulla päädyimme suoraan oikeaan paikkaan ja vihdoinkin näin hänet todellisuudessa. Puinen kylki näkyi pitkälle ja ensimmäinen ajatus oli:puuvene, se todella näyttää puuveneeltä. Pysäköimme auton ja jotain paineen tunnetta sydämmestäni hävisi kun kävelin trailerin luo ja pystyin omin silmin näkemään sen olevan siinä. Lyhyen riemunhetken ja ensikohtaamisen jälkeen, siirryin toimistoon selvittelemään papereita. Mitään ihmeellistä ei asian eteen tarvinnut tehdä ja pääsimme tutkimaan traileria paremmin. Traileri näytti erittäin kevyeltä ja sitä se tosiaan myös on. Valoja oli korjattu jo englannissa ja pienen availun jälkeen saimme ne toimimaan tyydyttävästi. Olin varaustunut koko sähköistyksen uusimiseen ja varustautunut sen mukaisesti, noin 5 pakkia ja lukuisa muovipussi täynnä työkaluja sekä tarvikkeita. Onneksi homma toimi vain vaihtamalla toisen puolen jarru/parkki yhdistelmän polttimon ja hiukan viilaamalla kontakti pintoja. Sivuvaloja traileriin ei tullut laitettua, vaikka se kai olisi suotavaa yli 6 metriä pitkissä perävaunuissa. Kyseinen traileri on noin 7 metriä ja auton kanssa yhdistelmä oli noin 12m eli pituutta löytyy. Ilma oli tietenkin mitä parhain ulkona työskentelyyn, 0 astetta, mutta oli kuitenkin kirkasta ja happea riitti. Tästäkin selvittiin kunnialla. Sitten vain kohti helsinkiä. Lähtö trailerin kanssa jännitti uskomattoman paljon ja kai eniten pelkäsin trailerin hajoavan matkan aikana, joten oli erittäin vaikea rauhoittua. Muutaman ylimääräisen lenkin ja pikku peruutusten jälkeen pääsimme tutulle tielle ja pois turusta. Luottamus traileria kohtaan kasvoi matkan jatkuessa ja jossain vaiheessa huomasin että pitäisikö vähän rentoutua ja antaa tuon kuskin hoitaa kyttääminen. Taisinkin tokaista että, jaaha voisikohan sitä jo hengittää välillä. Matka oli pitkä, mutta mitää erikoista ei tapahtunut. VAunu kulki perässä erittäin nätisti vaikka montut ja töyssyt aina jännittivät. 80km/h keskivauhdilla tultiin ja pimeyden vallitessa pääsimme Ouritsaaren telakalle. Kohtuullisen uuppuneena purimme vielä purjeet autoon ja masto kannettiin halliin sisälle. Siellä hän nyt on ja odottaa loppusijoittamista. Onnellinen ja uupunut mies tunsi suunatonta ylpeyttä lähes itsensä ikäisen veneen omistamisesta.
   <-less

Pitkän odotuksen ja alati kasvavan jännityksen jälkeen vene on vihdoin saapunut. Keskiviikkona 5.11.08 sain vahvistuksen Mann Lines:lta, että heidän laivansa saapuu torstaina ja vene on noudettavissa Turun satamasta klo 11:00 jälkeen. Torstai aamupäi... more->

Laivamatka välillä Harwich - Turku on alkanut ja jännitys tiivistyy pienessä mielessäni. Vene toimitettiin Harwich:n satamaan jo viime torstaina ja kaikki on tähän mennessä kunnossa. Hankin myös erillisen kuljetusvakuutukset, joka kattaa siis rikkoutumisen, katoamisen tai varkauden matkan aikana. Ihan vain helpottamaan omaa mielenrauhaa. Arviotu saapuminen ja nouto turusta olisi torstaina 6.11. Vielä viimehetken valmisteluja on tekemättä, mutta suurinpiirtein aikataulussa mennään.   <-less

Laivamatka välillä Harwich - Turku on alkanut ja jännitys tiivistyy pienessä mielessäni. Vene toimitettiin Harwich:n satamaan jo viime torstaina ja kaikki on tähän mennessä kunnossa. Hankin myös erillisen kuljetusvakuutukset, joka kattaa siis rikkou... more->